Ei siinä, pää edellä vaatekaappiin, paniikkisesti. Kiskoin sit sieltä esiin kahdet housut jotka ei oo koskaan olleet mitenkään mukavat. Johtuu ehkä siitä etten tykkää housuista, piste. Raatelin heidät kappaleiksi (kuvaannollisesti, oikeastihan ei tarvinnut purkaa kuin lahkeiden sisäsaumat) ja päräytin saumurilla kasaan.
Elna oli (on edelleen) huollossa, joten piti vähän tuumata jotta mitä ei kannata tehdä.
Tästähän siis lähdettiin liikenteeseen.
Ihan basic suorat housut, H&Mn tekemät. Kangas oli varsin mukavan oloinen, aika paksu ja pehmeäpintainen. Muuta ei poloinen ompelija osaa kuvaukseksi nyt antaa.
Hyvin ammatillista, voe voe, pitää skarpata jossain kohtaa.
Nii.
Ni harsiskelin siinä sit, kokeilin ja mallasin, ja keksin, että vois laittaa takahelmaan kiilan jotta pääsee kävelemään. Tuumasta toimeen. Kaapista löytyi kuosiinkudottua mysteeripalaa, joten silpaisin siitä sen kiilan.
Näin siinä kävi.
Edestä suora, ja tokihan se kuvaajan käsi tärähti.
Takahelmassa tosiaan kiila. Ratkaisu antoi hameelle vähän merenneitomaista ilmettä, vaan hankala siinä on portaita kivuta, on nimittäin polven kohdalta vähän kapea.
Vaan tärkeintähän ei oo käytännöllisyys, vaan kauneus.
Tuolta sitä sit näytettiin, jo kahdeksalta aamulla. Oli vähän rankka päivä. Muutenkaan tykkää julkisesta puhumisesta enkä aikaisin heräämisestä ja sit kun molemmat yhdistettiin ni kyllä oli HW pahalla päällä heti aamusta. Ja sit piti odottaa kaksi tuntia ja sit tädit vielä vaativat lisämateriaalia.
Kyllä kävi taas kateeksi niitä ihmisiä jotka osaavat hymyillä sävyisästi ja teeskennellä iloista.
No, ei siinä. Kirjoitin lisämateriaalia ja pääsin läpi.
Ni oon nyt virallisesti suorittanut tekstiilialan ammattitutkinnon, enkä saanut mitään kivaa ammattinimikettä. Olisin kyllä semmoisen tahtonut. Olis saanut sanoa suvulle että on miullakin ammatti, lällällää.
Vaan on kai tääkin ihan sillai ok.
Teen nyt massapostauksen tässä kun en viihti montaa kertaa, tiättehän.
Oon haaveillut pitkästä, punaisesta pitsihameesta jo ties miten kauan. Nyt sit päätin, että piru vie, minähän semmoisen teen vaikka... vaikka miten olis vaikeaa.
No, vaikeinta oli pitsin valinta. Päädyin sit siihen novitan pitsiin jonka osaan virkata vaikka silmät kiinni. Langaksi pääsi purkulanka, yllättäin, uhrasin hameeseen aiemmin virkatun lyhyen hameen sekä myös aiemmin virkatun tunikan. Molemmat olivat niin hankalia pukea, ettei tullut yhtään kertaa pidettyä. Ni arvelin, että näin on ehkä parempi.
Virkkasin hametta semmoisen seitsemän iltaa. Takana on halkio, johon upotin vetskan, ja sen jälkeen virkkasin putkena. Koukkuna oli kaksipuolonen, ja polvien kohdalla vaihdoin numeroa isompaan. Näin helma levisi kuin itsestään merenneitomalliseksi.
Näin siinä kävi.
En oo vuoria laittanut, ja mietin edelleen, että laittaisko ollenkaan. Kun sit vois pitää sekä lyhyen että pitkän alushameen kanssa. Ni vois olla monikäyttöisempi. Toisaalta, sit tulee kahden vyötärön ongelma, ja epämukavuusaspekti.
Kauheen hankalaa.
Käytin hametta siellä tutkintotilaisuudessakin. Päällä se ei ollut, vaan näytillä. Kukaan ei sanonut että "oi miten ihana!" vaikka olis kyllä pitänyt. Miusta.
Katsotaan vähän lähempääkin tuota pitsiä. Varuiksi.
Hassua miten noin yksinkertainen kuvio osaa olla kaunis.
Oon miä muutakin virkannut. Tykkäsin siitä anopille tekemästäni Queen Anne's Lase Scarfista niin, että tein itselleni samanmoisen. Miun on tosin musta eikä sininen, ja koukkukin oli isompi.
Epäilin vähän huivin käyttöominaisuuksia, se kun on aika kapea, mutta sepä olikin tosi hyvä. Justiinsa kaulan korkuinen. Ei sitä tosin ihan hirmuisella pakkasella tarvii käyttää, mutta keväällä on just passeli.
Ni tämmöistä täällä. Elnaa olis jo vähän ikävä.
Pidin paitaa semiaktiivisti vuoden verran, ja sitten se unohtui kaapin pohjalle.
On mokoma vähän keltainen.
Oon nyt tässä päättänyt, että boleroita ei oo koskaan liikaa. Varsinkaan jos niitä löytyy kaapista alle neljä kappaletta. Joten silpaisin paidan hihojen alta poikki, ja avasin etuosan.
Otin mustaa trikoota, ja reunustin sen avulla koko boleron.
Kamera pääsi epähuomiossa tärähtämään, ja kaulukseen piti kuvaamisen jälkeen viritellä nappikin.
Loppupaidasta tuli tuubitoppi.
Oon aina ollut vähän sitä mieltä, että jos kaapista löytyy pitämättömiä vaatteita, on aikalailla turhanpäiväistä ostaa uutta. Varsinkaan jos osaa tuunata käyttämättömistä kivempia.
Ni näin sitä. Riehaannuin tuossa ostamaan huudosta viisi metriä kimaltavaa trikoota ja oon sen kanssa leikkinyt tässä. Eilen havaitsin, että elna5100 ei enää tahdo ommella lycraa. Huusin sille. Ei auttanut.
Tosi kumma juttu, se ompelee puuvillatrikoota ihan mukisematta, mutta lycra ei mene. Jutun tekee kummallisemmaksi se, että elna5100 on aivan läheisessä historiassa ommellut lycraakin ihan kiltisti. Varsinkin jos siinä on kuminauha sisällä.
Ihime vekotin. Pitää kai soittaa joku korjausmies sitä ihmettelemään.
Edit: Keksin tuossa, että ompelen eilen tehtyyn boleroon vähän röyhelöä. Bolero on siis paksua puuvillatrikoota. Eilen elna ompeli sitä vallan moitteettomasti, mutta tänään kankaaseen tuli pisto sinne, toinen tänne, ja väliin irtolankaa. Mihinkään en ollut koskenut.
Miä ymmärrän hyvin, että ihmisillä on joskus huonoja päiviä, mutta se, että ompelukone keksii kiukutella ilman minkäänlaista syytä, menee vähän yli ymmärryksen.
Tekisi mieli heittää koko vekotin ikkunasta, vaan sitten tulisi kylmä. Ni vinkkejä otetaan vastaan. Ja jos joku tietää Etelä-Pohjanmaalta hyvän mutta kohtuuhintaisen korjaajan, ni kertokoon ihmeessä.
Tulin loppuviikoksi isukin ja äityliinin luo vähän ninku relaamaan. Iso telkku ja latausrajaton netti (arvelin shopata enkä harjoittaa laittomuuksia, meillä on 20 gigaa rajana ni ei paljon sillai uskalla surffata päättömästi kankaiden ja sukkien perässä) eikä yhtäkään silmukkaa puikolta toiselle.
No, eikö äet ensimmäisnä tökännyt käteen kerän persikanväristä seiskaveikkaa, ja ilmoittanut, että sisareni tyttären kaikki villasukat ovat jääneet pieniksi.
Minkäs teet. Puikot käsiin ja hommiin.
Ekan parin pistelin valmiiksi toissailtana, ja lankaa oli vielä aika paljon jäljellä kun ei tuon likan jalat vielä kovin isot ole. Mietin sit ääneen, että mitäs lopusta, ja äet ilmoitti, että kyllähän se nyt toisetkin vois tarvita.
Edelleen, minkäs teet.
Ni pistelin sit 48ssa tunnissa kaksi paria pieniä sukkia kokoa 29/30. Puikot oli jopa kolmepuoloset vaikka yleensä kudon seiskaveikan vähintään nelosilla. Täällä ei ollut kuin neljäpuoloset ja ne olis olleet liian isot.
Ni tadaa!
Isin koneella ei ollut gimppiä ni piti käyttää photo studiota. Kokeilen hauskaa rajausta ja sit tallensin vahingossa vaikka piti kumota. Onneksi jäi sukat sentään kuvaan, melkein keskellekin.
Ni näin miä oon nyt sit hyvin rentoutunut :D
Mietin tuossa, että mitenkähän miä ratkoisin kaulahuiviongelmani. Purin nimittäin edellisen huivin, soli se vanilja, kun olin siihen jo kovin kyllästynyt. Sit kudoin siitä langasta lumi-huivin, havaitsin sen rumaksi, purin ja kudoin huivin joka epäonnistuin, purin ja kudoin huivin joka epäonnistui vähän vähemmän mutta oli silti huono. Sit tein seiskaveikasta sen tuubihuivin, mutta enmiä siitä sillai tykkääkään. Ei oo miun näköinen eikä oloinen.
Ni käytin sit hyväkseni rajatonta nettiä, ja jahtasin koko aamun (melkein) sitä täydellistä huivia, vaan ei löytynyt. Ei neulottuna, ei virkattuna, ei suorakaiteena eikä kolmiona. Ei niin mitään, ja kaikkea piti verrata Haruniin. Ei olleet sen rinnalla ollenkaan nättejä.
Ni päätin jotta puran sen viimeisimmän epäonnistuneen huivin, ja neulon toisen mustan harunin. Jätän keskiosan pitsin tekemättä, ni tulee edes vähän erinäköinen.
Saapahan niin nättiä huivia olla kaksikin. Eikö vaan.
Nii, olihan miulla ihan oikeata asiaakin.
Nimittäin.
9.3. pitäis mennä ilmajoelle tekemään se näyttö. Pelottaa vallan pirkaleesti. Ei oo noi julkiset puhumisetkaan koskaan olleet miun vahva puoli.
Koska oon kuvaamisen suhteen sekä kyvytön että saamaton, postaillaan wanhoja.
Ei tää kyllä hirveen vanha silleen oo, mutta kuitennii.
Nii.
Ni virkkasin väskyn. Siihen ruutanan näyttöön. Valkoisen väskyn. Vuoritinkin sen, ja painoin vuoriin äärimmäisen itsekeskeisesti oman nimeni.
Toi on niinQ se vuori.
Oli ankiaa toi painatushomma. En oo ennen moista tehnyt, ni meni vähän käsille, niin sanotusti. Olis pitänyt leikata pienemmäksi toi kuvio, mutta enhän miä tajunnut.
Ei oo toi ohjeiden lukukaan koskaan miun vahvuuksiin kuulunut.
Valmiinahan väsky näytti osapuilleen tältä.
Koska vuorina on kaksinkertainen mutta äärimmäisen tukeva lakanakangas, pysyy kassi jopa muodossaan. Kunhan sinne ei laita pieniä mutta painavia tavaroita.
Pitsi on novitalta varastettu.
Nii.
Ni arvelin tässä joutessani kutoa itselleni baktuksen kun en oo ennen moista tehnyt. Etenin työssä kymmenisen senttiä, havaitsin, etten tykkää aina oikeasta sit yhtään, kokeilin sileällä, rullaantui mokoma, vedin herneen nenuun, ja kudoin tuubihuivin. Omasta piästäin.
Pitäis siitä vielä langanpäät päätellä ja ehkä jonkinasteinen virutuskin olis paikallaan, sitä tiiä mimmoisessa pölyssä toi lanka on pyöriskellyt kaupan nurkassa. Vaan en oo ehtinyt. Ja tänään en viihti koska siivosin ja saunapäivä.
Huivin jälkeen päätin, että punaiset sormikkaat, jotka pistelin jo syksyllä (kukaan ei oo vieläkään niistä päätellyt langanpäitä, huoh) tarviivat kaverikseen punaisen päähineen. Ni aloin baskerintekohommiin. Levennykset on jo melkein tehty (sopii päähänkin, piti kokeilla) ni ehkä jo ylihuomenna olis valmista.
Vaan eiköhän niiden esittely veny jonnekin ensi vuoden puolelle. On toi kuvaushomma aina ollut sillai vähän hidasta.
Vaan eipähän siinä. Väittävät, että kohta alkais lämmetä. Mikä on kiva. Miua paleltaa jo sisälläkin.
Lupasin ukolle joululahjaksi saapassukat. Tämä tapahtui noin kuukausi ennen joulua. Sit tule kaikkee kiirettä yms. yms. ja jouduin laittamaan pakettiin IOUn.
Sitä nauratti.
Eilen sit sain ne sukat valmiiksi.
Tadaa!!
Ihan on tavalliset, seiskaveikkaa. Hyvin selvästi näkyy tuosta mustasta niinQ mitään :D
Sukkia ennen päästelin puikoilta huivin. Grafiitinharmaata rosemohairia, kahden kerän verran. Kaulahuivia yritin, hartiahuivi tuli. Voe voe.
Käytin jälleen kerran hyväkseni kide-huivin pitsikuviota. Pitäis varmaan kohta kysäistä pitsin suunnittelijalta, että onkstää nyt väärin ja miten pahasti. Vaan kun omaan käyttöön tulee, ni ei oo sillai tullut mieleen. Tämän nimenomaisen huivin tosin neuloin siihen ruutanan näyttöön. Alkaa olla hermo vähän kireällä senkin suhteen... vaan toivottavasti siitä nyt pääsee. Eteenpäin, ainakin.
Niin. Ni tuolta se näytti vastavalmistuneena.
Yleisnimitys: mytty. Lankaakin jäi tuommoinen ärsyttävä nöttönen josta ei saa oikein mitään.
Ni miä sen pingotin. Huivin, en langanjämää. Oon alkanut pingottaa huivit kuivana. Ihan samalla lailla asettuvat muotoonsa, menee vähemmän aikaa, eikä tarvii nukkua kylmänkosteassa sängyssä. Varsinkin mohair-sekoitteissa toimii oikeinkin mainiosti.
Kyllähän sen kaulaankin saa aseteltua, vaan miun makuun tulee liian paljon tavaraa takin kauluksen alle/ympärille.
Olis saanut kuvion tai pari pistellä lisää, vaan kun se lanka loppui kesken. Ni onneksi en oo isompi.
Ni tämmöstä miä taas täällä oon toheltanut. Kun sai nuo kaikki muut työt pois jaloista, ni on saanut enempi aikaankin. On alkanut ompelukone ja vanhojen vaatteiden uudelleenviritys kutsua ihan kummasti 
Koska oon hätänen, sekä muutennii kärsimätön, julkaisen kuvan näyttötyöstä vaikkei sitä ole vielä hyväksytty tahi muutenkaan arvosteltu. Minunhan se on, ihan kokonansa.
Oon siis suorittamassa tekstiilialan ammattittutkintoa näyttökokeena. Fiksusti. Näyttötyöksi ompelin asukokonaisuuden, joka käsittää mekon, korsetin sekä alushameen puuvillakankaasta, virkatun korusetin johon kuuluu choker sekä sormus, neulotut kämmekkäät sekä päivänvarjon.
Ompeluprosessin vaikeuttahan tässä kohtaa pitäisi päivitellä ja tuskailla, mutta... no, son helppoa kun ossaa ja tietää mitä ei pidä tehdä.
Toivotaan, että työ kelpaa opettajalle, ja pääsen jälleen kerran askeleen lähemmäs ns. yrittäjyyttä.
Tältähän sitä siis näytettiin kesähepenissä lumisateessa. Ukko kuvasi.
Vuoden 2010 lopulla sain ilahduttavan päähänpiston, jollaisia miulla on taipumus saada: minäpä listaan tunnollisesti jokaikisen kästyön, jonka vuoden aikana saan valmiiksi, ja katson sit seuraavan vuoden alussa, jotta kuinka kävi.
Vuosi kului, ja minä listasin. Tunnollisesti. Nyt on sit aika purkaa (thih, kästyövitsi) lista.
Näin siinä kävi.
Neulotut
- siniset unisukat, puuvillalankaa
- neuletakki, punainen, puuvillaa
- haruni, valkoinen
- pitsikämmekkäät, pitkät, violettia rose mohairia
- pitsikämmekkäät, hyvin lyhyet, mustat
- pitsikämmekkäät, punaiset
- poolo, musta (ollut kesken vasta noin vuoden ja nyt jo valmistui)
- villatakki, raglanhihainen mutta kimaltava (napit puuttuu, tosin)
- pitsikämmekkäät, mustat
- kämmekkäät, mustat, joustinneuletta
- pitkät kämmekkäät, mustat, pitsineuleraidoilla
- arvatkaa-mitkä, violettia rose mohairia
- reikäneuloskämmekkäät, harmaata coloria
- hopeanväriset hihat, sitä samaa pitsiä
- haruni, mustaa kotiväkeä, purettiin reunus, jatkettiin kahden varren verran sekä neulottiin reunus uudestaan ilman virheitä
- kaulus, tms, violettia rose mohairia
- tuubitoppi, alaosa pitsiä, yläosa sileää neulosta (tarviiko olkaimet? eikö tarvii? pysyy? ei pysy?)
- kämmekkäät, punaista nallea, kierrettyä joustinta, peukaloin
- paita, punaista puuvillaa, kide-huivin pitsikuviolla
- bolero, mustaa kotiväkeä, sitä samaa tylsää pitsiä, ei tykätty, purettiin
- pitsikämmekkäät, valkoista puuvillaa, tilauksesta
- lyhythihainen pitsitakki, mustaa kotiväkeä, ihana, myöhemmin pidennettiin vähän helmaa ja hihoja jotta saatiin myös talvikäyttöön soveltuva pitsitakki, ihana
- tiskirätti, valkoista puuvillaa, valentinecloth nimeltään, linkkaan ohjeen kunhan muistan kuvata valmiin rievun
- pääkallotiskirätti, luonnonvaaleaa puuvillaa
- paita, punainen, verkkopitsiä
- pitsineuletakki, pirpanalle synttärilahjaksi
- pitsineuletakki, minulle, mustaa kotiväkeä ja sitä samaa tylsää pitsiä
- huivi, violettia rose mohairia
- pitsisukat, punertavaa nallea
- siitä samasta tylsästä pitsistähän sai sukatkin, em. nallea
- bolero, punaista akryylia, dropsin ohjetta mukaellen
- kämmekkäät, mustat, pitsiä
- sormikkaat, punaista akryylia
- bolero, musta, olisko kenties sitä samaa pitsiä
- kohtalaisen kokoinen (= hugetsu) tuubihuivi, mustaa ticoticoa
- pipo, punainen, pitsiä, tuliko omaan päähän liian pieni, no tietty, ei siinä, toivotaan, että istuu jonkun pienen päähän paremmin ja tehdään itselle toinen
- kämmekkäät, basistikokoa, mustat
- kahdet kämmekkäät nalle coloria, harmaat ja punaiset, tilauksesta
- bolero, musta, tilauksesta
- punaiset kämmekkäät, vähän erilaista pitsiä
- sukat, harmaata jussia, koko n. 42, tilauksesta
- silmäpakokämmekkäät, mustat, ukolle
- lumi-huivi, hirviömäisen ruma, lähtee samointein purkuun
- harmaat pitsikämmekkäät, jussia, epäsymmetriset, korjataan toinen peukalosta ylöspäin kunhan keretään
- kide-huivi, ei suorakaide vaan kolmio, itte muokattiin mallia, vaaleanvihreää rose mohairia(ko?)
- pitsisukat, pukinkonttiin, punaista akryylia
- kämmekkäät, sitä samaa pitsiä, vihreää mohairia (lankaa jäi 45 sentin pätkä, mitähän siitä vois tehdä)
- kämmekkäät, ks.ed., mustaa ticoticoa (on muuten huonolaatuinen lanka, solmua ja takkua ja ohuita kohtia välissä, hyi olkoon)
Virkatut
- kukkanen paikkaamaan hopeanväristä toppia
- myssy, punaista puuvillaa
- koru, tms, hopeanvärisiä kukkasia punotussa nyörissä
- pitkä kaulakoru, punaisista kukista koottu
- kaulapanta/rannekoru-setti, mustia kukkia
- punainen kukka. nyörissä
- laukku, musta, vuoritettu vallan
- kaulakoru ja sormus punaisista kukkasista
- kukkasormus, musta x6, punainen x4, hopeinen x1
- kaulakukka x2
- voihan niitä kukkia kiinnitellä pinneihinkin, x4
- kaulapanta, ukolle, musta
- kaulakoru, mustia kukkia ketjussa, Minulle
- mummutohvelit, punaiset
- kaksi paria em, tohveleita, tilauksesta
- kukkakoru, pinkki, muksukokoa
- pari mustaa kukkaa pinnien koristeeksi
- tohvelit, mustat, kantapäättömät, pari kukkaa koristeena, oli rankkaa
- pirpana tahtoi sormuksen, täti teki, vaaleanpunaista mysteerilankaa
- mustatkin mummutohvelit, epähuomiossa lätkän katsomisen ohessa
- vauvan mekko, persikanväristä miamia, ravelryn ohjetta mukaillen, kuva jäi ottamatta kun koltun ja tekijän tiet erkanivat niin nopsasti
- kukkamyssy, valkoista puuvillaa, yksivuotiaan kokoa
- cthulhu-naamari, vihreä
- kukkakorusetti x2, musta ja valkoinen
- toinenkin musta korusetti
- poncho pirpanalle, ketjusilmukkakaarin, persikanväristä mysteerilankaa
- joululahja kälylle
- queen anne's lace scarf, sinistä puuvillaa
- tohvelit, punaista akryylia
- valkoinen kukkasormus ja lyhyt kaulakoru, meinattiin näyttötyöhön, mutta ei istu mekon kaulukseen, mokoma, tehtiin myös choker, kukkaisa
Ommellut
- pitkä hame, punainen, myöhemmin lisättiin nauha peittämään rumaa saumaa
- pitkä hame, musta
- paitapusero, kahta kangasta yhdistellen, musta
- lyhyt mekko, musta
- meikkipussi, vuoritettu
- vyötärökorsetti, puuvillatvilliä, musta
- pitkä mekko, harmaakuvioista puuvillatrikoota
- lyhyt kietaisuhame, musta, ei tykätty, uhrattiin kypärämyssyksi
- toppi, samettia ja verkkoa, musta
- lyhyt hame, käärmekuvioista puuvillaa
- tuubitoppi, hyvin pieni, edestä raidallinen, takaa musta
- mekko, lyhyt, mustaa brokadia tms
- paitapusero, pieni, puhvihihainen, vihreää cuproa, myöhemmin muokattiin kaulusta sekä lisättiin pitsikaarroke
- tuubitoppi, punaisen tunikan helmasta ja pitsinpätkästä, tarviis ehkä olkaimet sittenkin, lisättiin ne olkaimet
- korsettivyö, musta, koru-upotuksella
- pallohame, musta-punainen, tilauksesta
- korsettivyö, luuton, liituraitaa
- paitapusero, valkoista georgettea, puhvihihainen ja kukkakirjailtu
- huivi, em. paitaan sopiva (miten huiveja käytetään? )
- korsettitoppi, punaista PVCtä + vyö, käsin pistelty koska elna5100 (saatetaan lisätä olkaimet, ei olla vielä ihan päätetty)
- pitkä hame, musta, röyhelöinen
- kesämekko, lyhyt, pilkullinen, söpö
- jussimaiset lökäpants, ukolle, pyynnöstä
- hame, pitkä, mustaa trikoota, soma
- toppi, samaa mustaa trikoota, naruisa
- hihaton poolo, viininpunaista trikoota
- korsettivyö, musta, jäikö liian isoksi, no toki
- mekko, pitkä, musta, 70-luvun kaavoilla, myöhemmin muutettiin hihoja mukavammiksi jottei kolttu jää käyttämättömäksi
- korsettitoppi em. mekosta jääneestä tilkuista
- peephole-toppi, mustaa ja punaista samettia, hihaton, poolokaulus
- liivi-toppi-asia, nyöritettävä, jtn kirjavaa mutta joustavaa tvilliä
- suunnilleen kilometri mustaa satiinivinonauhaa (ostaako joku sitä oikeasti valmiina?)
- vyötärökorsetti, punainen, metalliluutettu, sopii vähäiseen kiristykseen
- hihat pitsinjämistä
- puhvihihainen kesämekko siitä rusettikuvioisesta mustasta puuvillasta, lisättiin myöhemmin helmaan valkoinen brodyyripitsi ja havaittiin että kolttu oli unohtunut listasta vallan
- alushame, valkoinen
- käänteet keittiön kappaan
- vyötärökorsetti, musta, metalliluutettu, vanhasta paidasta ja jämäkankaista
- pari käsipyyhettä keittiöön, lakanasta
- hame sekä kaksi mekkoa, pienelle tytölle (napit vois jostain taikoa)
- vilvoittelupyyhe tms., kaksin kappalein, vanhasta pussilakanasta
- verhot makkariin, mustavalkoista satiinia
- satiinimekko, ikävänmallisesta hameesta, musta
- kaksi yöasua verhokankaan jämistä
- paitapusero, organzaa ja satiinia (note to self: ei ommella enää ikinä organzaa, eihän?)
- vyötärökorsetti, taas, mustaa puuvillaa ja punaista lakanakangasta
- liivimekko, pitkä, mustaa puuvillasekoitetrikoota tms.
- korsettitoppi, musta, D-renkain koristeltu (pitäis ehkä ommella napit paikallee, ja taikoa selkään nyörinreiät)
- olkalaukku, mustaa tvilliä ja verkkoa, vuoritettu ja vetskalla varustettu, like, so emo
- satiinihame, viktoriaaninen, helmassa pitsiä
- pyjamanhousut, pussimaiset, satiinia, sekä myös paita (pitäis ommella napit vielä)
- paita, mysteeritrikoota (arvakkaa saiko taas huutaa elna5100vammapäälle), isot puhvihihat
- mekko, pitkä, punainen, em. tavoin mysteeritrikoota. oltaisi mieluusti käännetty helma ja hihansuut, mutta elna5100 päätti ottaa lomaa kaikesta joustavasta vaikka miten uhkasin sitä metallinkeräyksellä, vaihtoon lähdöllä sekä lyhyellä lentomatkalla ikkunasta pihamaalle.
- mekko, pitkä, mustaa puuvillatrikoota
- toppi, pidempi, mustaa puuvillatrikoota
- korsettitoppi, punamusta
- toppi, mustaa samettia, selässä nöyritys satiinilenkeissä, korsettimainen mutta luuton
- puhvihihainen paitapusero, punamustaa puuvillaa
- liivimekko, lyhyt, musta, olisko pellavasekoitetta kun rypistyy niin turkasesti
- verkkopaita, musta
- räsynukke-proto, lankatukkainen
- vyötärökorsetti, skottiruutuinen
- alushame vanhasta valkoisesta verhosta ja mustasta tyllinpätkästä, ei ollut valkoista kuminauhaa, miksi ei?
- takki, vihreää villakangasta
- mekko, mustaa ja pilkullista puuvillaa, puhvihihat vastalaskoksella, näyttötyötä varten, soma
- alushame, ks. ed., valkoista lakanapuuvillaa, pöyheä, kuminauha puuttuu
- liivimekko pirpanalle, pinkkiä puuvillaa, napit vois vielä ommella, piti aplikoida hello kitty rintamukseen, mutta tädillä on vähän kiire, onX kellään joutilasta silityskuvaa?
- housut ja pitkä liivi liukuvärjättyä organzaa, kuminauhakujan vois vielä laittaa
- vyötärökorsetti näyttötyötä varten, mustaa ja pilkullista puuvillaa
- korsetti, verkkoa ja mustaa feikkisilkkiä
Tuunatut
- lyhennettiin vähän entuudestaankin lyhyttä vekkihametta
- tehtiin hylätystä miesten T-paidasta yömekko
- pienennettiin vähän talvitakkia
- levennettiin kahdet housut kun on epähuomiossa vähän lihottu
- poistettiin ruudullisista housuista ärsyttävän korkea vyötärökaitale ja huoliteltiin vyötärö vinonauhalla
- paidan hihoista jäi sopivat kukkakoristeiset palaset, ni tehtiin niistä ranteenlämmittimet
- kavennettiin ja lyhennettiin vähän paitapuseroa ja muutettiin kaulustakin
- muokattiin vähän alushametta kun oli vähän hankala käyttää kun tyllit oli alimmaisna. ei oo enää.
- pienennettiin vähän laatikkomaista silkkipaitaa.
- pätkäistiin punaisesta tunikasta toppi.
- poistettiin liituraitahousuista vyötärökaitale ja huoliteltiin kanttinauhalla. mietittiin, miksi kaikki housut ovat ikävän korkeita. tultiin siihen tulokseen, että ollaan vähän turhan lyhyitä.
- otettiin toisista levennetyistä housuista sivukaistaleet pois kun ei oltukaan lihottu niin paljon kuin oletettiin ja housut olivat ikävän väljät. Nyt non sopivan pinkeät, näin on kirjoittaja suuressa viisaudessaan päättänyt.
- nypättiin kaverilta saadusta korsettitopista luut pois ja lisättiin olkaimet.
- poistettiin valkoisesta korsetista reunakantit, tuumattiin että laitetaan tilalle kivat koristeompeleet, vaan eipä laitettukaan kuin suorat tikkauksest koska elna5100
- kavennettiin vähän punaista T-paitaa ja tehtiin pääntiestä avara.
- silpaistiin äiteen vanhasta paitiksesta bolero. son valkoinen.
- saatettiin iäisyyden kestänyt nahkatakin vuorinvaihto-operaatio päätökseen kiinnittelemällä ruman sauman peitoksi kukkasia. täysi tusina, käsin ommellen koska elna5100.
- nypättiin pitkän vakosamettihameen vyötäröltä kuminauha pois ja ommeltiin taite käsin.
- kiinnitettiin niskalenkkitopin narut selkään kiinni jottei kuristuta.
- kavennettiin vähän hopeanväristä paitaa.
- laitettiin muotolaskokset liiviin, paitaan sekä toppiin.
- silpaistiin toispuoleisesta paidasta liian pitkä ja ahdistava hiha kyynärpäähän ylettyväksi, sekä reunustettiin hihansuu tylliröyhelöllä. tehtiin hihanpalasta hiha. mielikuvituksekkaasti.
- kiinnitettiin toisenkin halterneck-topin narut selkään kiinni.
- satu12vee oli ommellut ruman nahkaliivin, vähän vanhempi malli rempoi nahat irti ja laittoi tilalle satiinia ja lyhensi ja kavensi ja muutenkin somensi.
- kirpparilta "löytyi" vähän iso paitapusero, kavennettiin sopivaksi.
- kavennettiin äiteen antamaa T-paitaa ja tehtiin hihoista perhoshihat, vihreää pitsiä alla.
- sijoitettiin vähän turhan kapean yöpaidan helmaan halkiot.
- lisättiin liivi-toppi-asialaitteeseen olkaimet kun se ei, yllättäin, pysynytkään ylhäällä ilman.
- vaihdettiin pallomekkoon vetska, kun sattuneesta syystä oli vetoketjut vähän vähissä.
- kavennettiin puuvillaista korsettia kun soli liian iso. ei oo enää.
- riivittiin kirpulta löytyneestä vekkihameesta vuori ja vyötärö irti. korvattiin vyötärönauha sifonkikaistaleella jotta saatiin lanteille putoava malli. vyön päät kuuluu toki solmia rusetille <3 myöhemmin päätettiin ettei tykättykään rusetista, ja ommeltiin tilalle vyötärökaitale jämätrikoosta.
- riipaistiin vuori irti myös viime vuonna tehdystä korsettitoppiasiasta.
- päivänvarjo.
- hopeanvärisestä, käyttämättömästä paidasta tuli toppi joka koristeltiin mustalla pitsillä (joka irrotettiin roskiin menneestä paidasta).
- lyhennettiin vähän punaisen alushameen helmaa (se oli sopivan mittainen vain yhden hameen kanssa, eikä se hame tarvinnut alushametta) ja läntättiin reunaan mustaa pitsiä.
- ommeltiin halkio umpeen pitkästä kapeasta hameesta ja kavennettiin polvista jotta saatiin merenneitohame.
- kavennettiin vähän punaista trikoopaitaa, irrotettiin hihat ja tehtiin niistä söpömmät. Nyt on puhvihihainen kotipaita, jee.
- pätkäistiin mokkaisista kahluusaappaista varret. nyt on somat piikkikorkoiset nilkkurit. Ja kipeä sormi.
- lyhennettiin topin helma ja housunlahkeet
- pienennettiin vähän mustaa tekoturkkia ja vaihdettiin siihen punainen vuori. ei tarvinnutkaan ostaa uutta :D
- pienennettiin kirpulta löytynyttä brodeerattua paitapuseroa.
- ommeltiin kirpulta tulleesta paidasta nappilistaa vähän kiinni jottei se irvistä.
- purettiin villakangastakista kaulus irti, ja ommeltiin tilalle nätimpi. Nyt ei palella kaulaa. Ainakaan niin paljoa.
- nypättiin pilkkumekon helmasta röyhelö irti kun soli liian iso.
- kantattiin ärsyttävän mesh-paidan kaulus ja hihansuut mysteeritrikoolla ja todettiin paita Paljon Paremmaksi.
- irrotettiin teepparista hihat ja muotoiltiin vähän. Nyt on puhviintuvat caprihihat. Melkein.
- lyhennettiin kirpulta tullutta tunikaa ja muokattiin vähän kaulustakin.
- modattiin kirpulta pelastettu ihanan kasari trikoomekko koosta M kokoon XS.
Nii totatota. Aika monta. Vähän on semmonen "ette oo tosissanne"-fiilis.
Vaan ei siinä. Laitellaan uutta laatikkoa, kun tämän vuoden enstemmäinen valmistuu ja katsotaan sit taas vuoden päästä, miten on käynt.
Hirvittää jo valmiiksi.
Laitetaans näin vuoden loppuun vielä kuvaa pari kuukautta sitten valmistuneesta hameesta. Ihan vain kaiken varalta.
Halusin semmoisen valtaisan mutta näyttävän hameen. Mustan. Seinäjoen SPRn kirppis tarjosi sit ihan varoittamatta kankaaksi satiinisen pussilakanan, ja mallin varastin internapsista. Taidokkaasti.
Hame on kaksikerroksinen (pitää selittää kun kuva on vähän epätarkka sekä muutenkin taiteellisen utuinen), ja päällikerroksen voi halutessaan (ei oo pakko) nostaa nyörien avulla drapeeratuksi kasaksi viktoriaaniseen henkeen. Ylemmän kerroksen helmassa on pitsiä, alemmassa kerroksessa satiiniröyhelö. Näyttävyydestään huolimatta äärimmäisen mukava laitos, toisin kuin kaveriksi puettu, jo aiemmin esitelty korsetti.
Kas näin.
Korsetti oli päällä ekaa kertaa (note to self: ensi jouluna laitetaan joku löysempi toppi ni saa syödä), ja havaitsin, että luukujiksi valittu satiininauha petti sit samantien. Onneksi oli ahtaat kujat, ni ei ihan koko luu päässyt karkuun... jatkossa saa ilmeisesti luottaa sisäänommeltuihin kujiin tai tukevampaan materiaaliin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, iloisaa uutta vuotta kaikille, miä yritän kiirehtiä vielä yhden parin kämmekkäitä tälle vuodelle :D
Edit: Niin, sainhan miä lahjojakin. Niistä mainittakoon kolme kerää seiskaveikkaa <3
Löysin tuossa taannoin kirpulta pari kerää vaaleanvihreää lankaa. Vyötteitä ei mukana ollut, mutta arvelen rose mohairiksi. No, huiviksihan se tahtoi.
Pähkäsin taas pääni puhki mallin kanssa. Tuumasin ja tuumasin, ja tongastin internetsin taas kerran nurinpäin, enkä löytänyt semmoista geometrista kuviota joka visiooni sisältyi.
Piti sit ottaa kynä ja paperi.
Oon aina tykännyt kide-huivin kuviosta, mutta suorakaiteen muoto on miulle vaikea käyttää. Keksin sit muokata kuvion kolmiohuiviksi.
Ei käynyt ihan helposti, ei oo toi avaruudellinen ajattelu koskaan ollut miun vahvin puoli. Vaan kun harunin kaavaa tarpeeksi pitkään tuijotti, yhdistyi aivojen syövereissä jokin synapsi väärinpäin, ja keksin miten se huivikaava piirretään.
Näin siinä sit kävi.
Olis voinut käydä ulkona kuvailemassa sillai taiteellisesti, vaan arvatkaa onko kerenny. No ei. Päivät menee kurssilla ja viikonloput oon ommellut näyttötyötä. Joka on nyt asusteita vaille valmis. Otti vähän koville. Nyt pitäis sit kirjoitella lennokkaasti yrittäjänä toimimisesta ja kestävästä kehityksestä, vaan kun on kolme viikkoa kuunnellut yrittäjyyshommia ni ei oikein inspaa.
Onneksi ei oo päivää vielä varattu ni ei oo ihan tappokiire kuitenkaan.
Vaan katsotaan sitä huivia vielä lähempääkin. Varuiksi.
Oon taas ittestäni aika ylpiä. En oo ennen noin monimutkaista mallia itte tuumannut, ja meni ihan virheettä silti. Vaan arvakkaa onko vaaleanvihreä miun väri? No ei.
Ni tämmöstä miä nyt sit oon täällä taas koheltanut. Joululahjasukkaa ja lapasta on tehty pilvin pimein, vaan arvakkaa oonko miä saanut niitä kuvailluksi? No en. Ja nyt ne on tietty jo paketissa. Ni kuvaan sit ensi jouluna. Jos muistan. Son tuo pää aina ollut vähän hatara.
Tässä vaiheessa toivotamme kaikille lukijoille iloista joulua :)
On tässä ollut vähän kiirus. Sillai ihan aavistuksenomaisesti. Pääsin yrittäjävalmennus-kurssille, ni on pitänyt joka päivä ajella neljänkymmenen kilsan taakse kuuntelemaan jaarittelua, ja illalla toki takasin. Oo paljon jäänyt kästöille aikaa. Sitten kun vielä pitäisi askartaa tekstiilialan ammattitutkintoa samalla ni aijai. On poloinen pieni satunen vähän lujilla.
Ehdin jo sentään yhden vaatteen näyttökoetta varten ommella. Mutta arvatkaa tykkäänkö miä siitä. No en. Taisiis kyllä miä sen päälleni laittaisin, ei siinä, vaan ei se miusta ole niin hyvin tehty että viihtisi lautakunnalle näyttää. Ni pitää tehdä jotain nätimpää. Sisäpuolelta nätimpää. Oon siinä mielessä outo, että miusta vaatteen pitää olla sisältäkin nätti.
Saa tehdä kaksinverroin töitä, sitte.
Vaan hätähän ei ole tämän näköinen. Audi katsoi hyväksi hajota, ni sain ylimääräisen vapaapäivän. Toisinsanoin, miulla on pitkä viikonloppu, ja ehdin ommella ihanuuden jos toisenkin.
Ehkä. Jos en innostu pelaamaan haloa.
Kameran kätköistä löytyi onneksi pari blogattavaa toppia. Aloitamme ensimmäisestä.
Löysin paikallisesta kierrätyskeskuksesta palasen mustaa samettia. Ni tein siitä topin. Ihan basic tuubitoppi, selässä nyöritys. Ihan kiva.
Sit löysin joltain seinäjoen kirpulta punaisen paidan johon oli mustalla räntätty kukkia. Oli sen verran soma kangas, että piti napata mukaan. Tein siitä korsetin. Hänessä on tosin muoviluut, ni pitää kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sanoa korsettitopiksi. Tuommoonen siitä tuli.
Ihan perus. Luukujina satiininauhaa, vuorina puuvillatrikoo. Näin siksi, että hänen ei ole missään nimessä tarkoitus olla muuta kuin koriste.
Katsotaan takaakin kun ostin ihan mustia sirkkoja ja pistelin ne paikoilleen uusilla pihdeillä.
Meinaan laittaa tuon jouluna päälleni, äet kun on aina ollut sitä mieltä, että jouluna pitää olla nätit vaatteet. Miusta son kiva tapa, ni tykkään sit laittaa jotain tosi hienoa :)
Ni tämmöistä miä taas täällä oon koheltanut. Oon miä pari pitsihuiviakin neulonut, mutta ekasta tuli ruma ja purin sen samointein, ja toinen on pingotusta vailla. Ni ehkä miä ensi viikolla ennätän sitä viimeksimainittua esitellä. Son aika kiva, ja minun päästä tullut.
Taas on ollut niin kiirus, ettei ole blogaamaan ehtinyt. Valmista on tullut vaikka ja mistä, mutta niin vaan on jäänyt kuvailematta.
Ni tänään otin itseäni niskasta kiinni ja pistelin langanpäät piiloon ja tartuin kameraan. Aurinkokin paistoi sillai sopivasti ni oli hyvä näpsiä ja havaita sit että onpahan taas siivouspäivä.
Nii.
Ni son se joulu taas tulossa. Havaitsin tuossa jo joku vuosi sitten, että meän äiteellä on taipumusta kiskoa aina liian lyhyttä paidanhihaa ranteen peitoksi, ni arvelin sit, nokkelana tyttönä, että äitee vois tarvita kämmekkäät. Tein sit semmoiset, ja pistän ne pakettiin kunhan muistan sitä paperia hankkia.
Punaista nallea, yksinkertaista pitsiä. Ei tullut nopsasti valmista kun ahdisti ohuet puikot ja sit ahdisti langanpäätkin. Vaan siinä ne nyt on. Kuitenkin.
Anopille piti kanssa askarrella jotain ihanaa mutta turhanpäiväistä. Uhriksi joutui queen anne's lace scarf. Linkki vie turvallisesti räveltämöön.
Näin sen kanssa kävi.
Lankana hyvin marinoitunut novitan tennessee, koukku oli kai 2½. Minen tykkää sinisestä yhtään, ni pitää koettaa tuota lankaa virkata pois aina joulun alla... onneksi on noita sinisestä tykkääviä suvussa.
Katsotaan lähempäänkin kuinka meillä on likainen lattia.
Oli hauska malli virkata, aikaakin meni ihan kolme iltaa. Huivilla on mittaa äkkiseltään arveltuna semmonen 170 senttiä.
Oli niin kiva ja sukkela tehdä, että tongastin räveltämöstä toisenkin kivan huivimallin jonka voisi tehdä jopa siskolle, myöskin ilahduttavan kirkkaassa sähkönsinisessä. Eka pitää toki kokeilla, taipuisko pitsi hameeksi.
Toisinsanottuna, ei kestä virkata toista sinistä työtä heti perään, pitää tehdä mustaa välissä.
Ni näin mellä täällä. Nyt miun pitäis imuroida jotta voin sit kaivaa koneet kaapista ja alkaa levitellä langanpätkiä ja tilkkuja ympäriinsä, nimim. ostin uuden kankaan ja tahdon siitä mekon nyt-heti-paikalla.
Taas on ollut niin kiirus ettei ole ehtinyt blogaamaankaan.
Toisinsanottuna oon ollut niin laiska etten oo saanut valmiita kästöitä kuvattua.
Oon jossain vaiheessa tehnyt vyötärökorsetin. Yllättäen. Vastahan niitä neljä on ennestäänkin.
Päällä on jotain tvillintapaista ja pitsisomisteita, sisällä lakanakangasta. Muoviluut piti läntätä kun semmoisia oli mutta metallisia ei. Edessä napit,
takana nyöritys,
sivulla tasku.
Eihän sinne taskuun tietenkään mitään mahdu, mutta onpahan ny. Kuitenkin.
Sisko vei miut shoppaamaan viitasaarelle, ja valtaisan nappilöydön lisäksi tongastin kangaskaupasta esiin D-renkaita. Korsettitoppihan niistä piti väsätä. Kankaaksi pääsi vanha mutta epämukava hame. Taas feattaa etunapitus...
... ja takanyöritys.
Sisävuori on silkkiä, välitukivuori taas lakanakangasta. Ja joo, muoviluut. Painava tuosta tuli, sekä yllättävän mukava.
Sit oon koetellut taitojani laukuntekemisen saralla. Oli taas jtn tvillinjämiä, ni askartelin niistä ja verkosta kassin. Vielä kun sattui käteen vetska, johon joku kiinalainen lapsiorja oli räntännyt HW, ni pitihän sitä. Kokeilla.
Noin siinä kävi.
Saa emostella ihan huolella kun on hakaneuloja ja pinssejä.
Laitoin etuosaankin sitä verkkoa. Varuiksi.
Otsikossa luvatut kämmekkäät tein tuossa joku aika sitten. Ovat käyneet kolmasti jo pesussakin ennenkuin tajusin että voishan niitä esitelläkin. Vaikka. Arvelin, että laitan noista ohjeen räveltämöön, vaan pitää miun varmaan toisetkin tehdä Q noi on päässeet nurhaantumaan niin, ettei edustavaa kuvaa enää saa.
Mukavat mutta käytännölliset. Ei palele ranteet kun kököttää koneella järkevästi vetoisan ikkunan edessä Teepparissa.
Ni tämmöstä miä taas täällä. Nyt tekisi hitosti mieli tuoretta leipää, vaan kauppaan on vieläkin se 18 kilsaa matkaa. Ni kai son leipomishommiin alettava.
Onneksi on sentään jauhoja.
Oon taas ollut hiljaa poikkeuksellisen pitkään. Johtuu ehkä siittä, että on ollut kädet niin sanotusti täynnä. On vieläkin, vaan kun miua rassaa, ni piti tulla avautumaan.
Äet päätti tuossa joku joulu sitten hankkia miulle ompelukoneen. Koska kun muutettiin ukon kanssa isin ja äiteen naapurista tampereelle, ni en voinut enää hyväksikäyttää äiteen vanhaa husqua. Ni kun meän äitee on vähän semmonen "kallein on aina paras"-tyyppinen, ni se ostaa päräytti miulle elnan. Onhan se 5100 sentään testivoittaja. VIelä kun kaupan setä oli sitä ylistänyt ni arvaahan sen miten siinä kävi.
Tuoltahan se näyttää. En viihtinyt omastani kuvaa ottaa ku miusta se ansaitse paikkaansa internetissä. Eikä testivoittajan mainettaan, sen puoleen.
Elna. Sen lempinimi on "tyhmä piippikone", "ihan kohta meet metallinkeräykseen", "***** ***** vehje" sekä "*karjahdus*". Elna herättää miussa hirvittävän määrän aggressioita ihan silkalla olemassaolollaan.
Se piippaa. Koko ajan. Kun pysähdytään, piipataan. Kun peruutetaan, piipataan. Kun vaihdetaan ommelta/tikinpituutta/tikinleveyttä, piipataan. Jos jokin on huonosti (ja elnalla on usein joku huonosti), piipataan.
Vaan kun alalanka loppuu, ei piipata. Saa käyttäjä päästellä pitkät pätkät hiljaisuudesta nauttien ja havahtua sitten huomaamaan, että ei ookaan tullut kankaaseen muuta kuin rivi himmeitä neulanpistoja.
Muutenkin vaikuttaa miehen suunnittelemalta vekottimelta. Etupaneelissa on mukamas käytännöllisesti noi peruutus-, päättely-, neula alas-painikkeet. Non ihan kivat niin kauan kuin ompelee ohutta puuvillaa. Semmoista verhonoloista. Vaan kun sitä kangasta on vähän enemmän ja pitäis alkaa käännellä... joku kohta osuu väkisin niihin lohduttoman herkkiin nappeihin ja sit piipataan ninku hengenhädässä ja päätellään ja peruutellaan päättömästi kesken sauman.
Taas nousee ompelijalla verenpaine. Mikä on sinällään kyllä ihan hyvä, miun tuppaa olemaan vähän matalalla.
Neulan vaihto on elnan kanssa helppoa. Väännetään ihan sormin kohtalaisen kokoista ruuvia, vaihdetaan neula, ja kiristetään ruuvia. Vaikuttaisi nerokkaalta.
Vaan se ruuvi hakkaa sormille kun ompelee jotain pienempää ja tarvii pitää kankaasta kiinni sillai läheltä. On siinä lähistöllä toki joku toinenkin liikkuva osa. Ni saa iskuja sillai neulan laskeutuessa ja neulan noustessa. Molemminpuolisesti. Son kanssa oikein rentouttavaa.
Väittävät, että elnalla on helppo tehdä napinläpiä täysautomatisoidun tekniikan ansiosta. Kirosanoja, sanon minä.
Onhan se ihan fiksu idea, että tyrkätään nappi kiinni paininjalkaan, ja sit kone osaa tehdä oikeankokoisia mutta tasamittaisia läpiä. Vaan kun se ei käytännössä toimi. Ne lävet on aina liian isoja. Iloisena lisämausteena tulee elnan suhtautuminen saumoihin.
Saumoja ei voi ylittää. Pitää pysähtyä jokaisen sauman kohdalle ja piipata.
Napinläpiä ei voi tehdä kankaaseen, jossa on sauma. Napinläpiä ei myöskään voi tehdä kankaaseen jossa on nuppineula. Tai ryppy. Tai epätasainen pinta. Tai joustoa.
Miulla on taipumus haluta tehdä napinläpiä ahtaisiin paikkoihin, mm. paidan kaulukiin, kalvosimiin, housujen/hameen vyötärökaitaleeseen. Elna ei suhtaudu taipumukseeni hyväksyvästi. Elna ei myöskään hyväksy paksuja kankaita. Paininjalka ei nimittäin nouse niin paljoa, että farkkusauma mahtuisi käsiteltäväksi, ehei, elna tahtoo ommella somia, puuvillaisia verhoja. Ohkaisia.
Paitoja ei elnalla ommella. On nimittäin vapaavarsi sen verran ahdas, ettei hiha mahdu ympärille.
Oon tässä hautonut semmoista ajatusta, että salakuljetan elnan äiteen luo, ja vaihdan sen siihen ikivanhaan husquun. Husqun kanssa sai itse päättää, minkäkokoisia napinläpiä tehdään. Husqu teki niitä orjallisesti ihan semmoiseen kankaaseen kuin minä tahdoin, oli siinä saumoja tai ei. Se ompeli nahkaakin mukisematta, toisin kuin elna joka pakkaa kaiken nihkeäpintaisen raadelluksi mytyksi paininjalan alle.
Onneksi ei tarvii luottaa pelkästään elnaan. Oon tässä elnan kanssa taistellessa oppinut luottamaan enemmän ja enemmän miun ikivanhaan huskylockiin. Jos saisin sen opetettua tekemään niitä napinläpiä, voisin oikeasti viskata elnan ikkunasta pihalle.
Kysyi tuossa joku kuukausi sitten yksi kaveri, jotta osaisinko miä tehdä chtulhu-naamarin. Miä siihen, jotta mikä on cthulhu. Tarjottiin ohjekuvaa, ja miä siihen, jotta enmiä nyt oikeen tiiä. Joku aika myöhemmin kysyttiin uudestaan, ja miä taas jotta enmiä nyt oikeen tiiä.
Kolmannella kerralla en sit enää kehdannut sanoa samaa, ni lupasin kokeilla.
Mistäänhän en tietenkään löytänyt ohjetta, ni piti omasta päästä tehdä. Onneksi saajalla sattui olemaan samankokoinen kupoli kuin miulla, ni sai sentään vähän helpotusta.
Alku meni hyvin, mutta silmänaukkojen kohdalla sai vähän tuumata. Miä pähkäilin, ja pähkäilin, ja sit miulla oli tylsää ni istuin telkun ääreen ja virkkasin silmät kiinni ne silmänaukot. Katsoin ne kelvollisiksi, jatkoin suuaukon yli samalla menetelmällä, ja havaitsin, että eka kerä loppui hyvinkin sopivasti leuan alla.
Lankaahan oli siis varatta 200 grammaa.
Sit siirryttiin lonkerojen kimppuun.
Olispa muuten lonkeroa, en oo nähnytkään karpalolonkeroa sen jälkeen kun tampereelta muutettiin.
Nii. Ni lonkeroja. Aloitin päästä, ja pistelin menemään pötkönä, ja sit toistin. Ja toistin. Ja toistin. Kuudennen kohdalla alkoi vähän puuduttaa, mutta yhdeksän piti silti tehdä.
Ja sit loppui lanka.
Ni piti tehdä kahdesta vähän lyhyempiä.
Lonkeroiden liittäminen naamaan oli yllättävän kivuton prosessi. Tosta noin, ja noin, ja tadaa.
Ja sit oli lanka lopussa ja piti vielä kulmakaaret askartaa. Ni jämäpalojen kimppuun oli käytävä. Piisasi justiin, lankaa jäi valehtelematta kolme viidentoista sentin pätkää.
Tunti sittenkö miä pistelin viimeiset pistot. Samantien piti lähettää kuva saajalle, joka oli ilahtunut.
Ni jee, miä osasin!
Tältä se näytti.
Taas saa olla ylpiä ittestänsä, ja nauttia palkinnoksi saunasta ja parista oluesta.
On muutenkin syytä olla ittestänsä ylpiä, sain vihdoin tavata työkkärin tädit, ja kertoa niille, että tahtoisin olla isona käsityöalan yrittäjä.
Ni sille tielle tästä aletaan oistua. Ekkana pitää käydä yrittäjäkurssi. Son haastava homma, pitää tehdä hakemus, ja sit pitää päästä hyväksytyksi, ja sit pitää käydä kurssia kokonaista 30 päivää.
Vaan kyllä tää tästä. Miusta tulee ehkä Aikuinen :D
Meni aamurutiinit sekaisin, kun havaitsin että kirjani oli saanut viiden tähden arvostelun ja kehuja, joten blogataan nyt sit näpyttämisen sijasta. Jatketaan kotiräpsäyskuvien totutulla mutta laaduttomalla linjalla.
Olin hyvä vaimo tuossa päivänä muutamana. Tein ruokaa. Ihan käskemättä. Haastavaa ruokaa vielä kaiken lisäksi. Jauhelihakiusausta. Piti kuoria ja silputa ja paistaa ja kasata. Äetkin soitti kesken kaiken, ja osa perunoista pääsi tummumaan. Vaan hyvää siitä silti tuli,
Tuolta se näytti.
Peitin sen paiston ajaksi ni jäi vähän kalpeaksi.
Sit oon käynyt kaupassa, taas, lankakaupassa. Ostin lankaa, yllättäin.
Mustasta tulee huivi, vihreästä lonkeroita.
Lonkeroita.
Kaikkeen miäkin pääni meen pistämään :D
Eilen kävin kurssihaastattelussa. Ei napannut sit yhtään, soli semmoinen työkkärin "innovatiivinen ohjaava koulutus" jolle miut pakotettiin hakemaan. Kerroin haastattelussa miun päätähuimaavan nerokkaista tulevaisuudensuunnitelmista, ja haastattelutädit sanoivat, että joo, kyllä totta, joku yrittäjyyskurssi olis paljon parempi vaihtoehto siulle. Ni koko viikon vaivannut giganttinen ahdistus tipahti samointien, ja nyt miun tarvii sit varmaan ihan oikeasti alkaa tuumata yritystä.
Jänskää vähän, vaikka oonhan miä tuota aikain jo tuumannut.
Päällä oli uusi liivimekko. Virallisesti skragan kanssa.
Son jotain puuvillasekoitetrikoota (eurokankaan mysteerilaareista, että miä tykkään niistä) eikä kuvassa tietenkään näy leikkaus. Joka on kyllä ihan perus, edessä ja takana muotosaumat, kauluksessa kanttaus. Äärimmäisen mukava vaate, oon tyyttis.
Ni tämmöstä miä täällä. Taas.
Miulla oli ylipitkät mokkasaappaat. Hyvin epäkäytännölliset, varret kun tuppasivat valumaan ja rypistymään vetskarin kohdalta. Tämmöiset.
Koska kenkäosa oli kuitenkin ihan jännä,
en halunnut saappaita antaa pois. Huomaa taiteellinen otos.
Ni otin sit sakset ja silpaisin, ja kanttasin jäljellejääneen, jokseenkin orvon oloisen kenkuttimen varren palasilla. Näin siinä kävi.
Ihan kivat, tosin vieläkin epämukavat. Hassua miten joidenkin kenkien kanssa käy tuolleen... ne on kaupassa niin ihanat, ja niitä kuolataan pitkään, ja sit ne vihdoin ostaa ja tuskailee kun oli ne niin kalliit, ja sit niitä pitää kerran ja huomaa että ei ne olleetkaan kivat. Ja sit kolikon toisella puolella on niitä, jotka kävelee vastaan kirpulla neljällä eurolla ja osoittautuvat maailman mukavimmiksi.
Ninku nämä.
Loikkasivat syliin eilisellä kirpparikierroksella. En olisi tahtonut ottaa pois jalasta nukkumaan mennessäkään. :D
Samalta reissulta löytyi myös punaista vuorikangasta hintaan 20 senttiä. Meinaan silpoa vanhan turkkini, ja tehdä siitä somemman. Lyhentäin ja kaventain, ja uutta vuoria asentain.
Oon nyt tykästynyt punaiseen vallan kovasti.
Kesällä on toki hyvä kutoa villasukkia kun on sopivan viileä. Jostain kumman syystä sen aina unohtaa, ja sit huomaa istuvansa kolmenkympin helteillä sohvannurkassa puolivalmis sukka käsissä.
Miä tuossa kuvittelin keksineeni ihan omat sukat, mutta Piirongista tuli vastaan Hiitolan sukat, joissa on lähestulkoon sama kuvio. Tunsin oloni kiusaantuneen harmistuneen voitonriemuiseksi. Jotenkin.
Kuitennii, sukat.
Nallen uutuusväriä. Katsotaan jalassakin vaikka oman käpälän kuvaaminen ei usein oikein hyvin onnistu.
Mukavat on sukat, ja lämpimät. Saa ollakin, on täällä maalla sen verran kylmä.
Sit tein boleronkin. Bongasin dropsilta ohjeen, joka vaikutti aika kivalta. Kun aloin sitä tarkemmin tutkia, havaitsin etten ymmärtänyt yhtään mitään. Oli vielä englantimaan kielellä kirjoitettu versio käsillä. Ni katsoin sit kuvaa ja tein oman pään mukaan.
Tuommoonen siitä tuli.
Akryyliä, keskisen vesan kaupasta. Meni 200 grammaa vaikka varuiksi kirmasin kesken kaiken noutamassa lisävarakerän. Sattui vielä olemaan viimeinen yksilö kyseistä värjäyserää... no, se jäi sit käyttämättä se kerä, ni teen siitä sormikkaat ja myssyn. Semmosia kuitenkin talvella taas kaipailen.
Katsotaan takaakin.
Taakse olisi pitänyt ohjeen mukaan tehdä sauma keskelle, mutta miusta semmoiset ei näytä kivalta. Ni neuloin tuommoisen ohuen kappaleen, ja liitin sen sauman kohtaan.
On muuten mukava bolero. Suosittelen lämpimästi, ja meinaan tehdä mustan samanlaisen. Tosin haluan pitsiä tai reikäneulosta tai jotain iik-ihanaa.
Ni tämmöstä miulla täällä taas. Sormikkaista puuttuu enää kolme sormea, ja kyllä, niissä on ranteessa sitä samaa tylsää pitsiä. Joku sais opettaa miulle uudenlaista.
Miulla oli vaaleanharmaan organzan jämät tuolla kangaskaapissa pyöriskelemässä. Pitkään mietin, että mitähän niistä tulis, ja sit keksin että paitahan niistä. No, tuumasta toimeen.
Saumurilla pistelin menemään joskus lopputalvesta, kun vielä asuttiin ihmisten ilmoilla, ja havaitsin, että organzasta lähtevä pöly on terävää. Ihan oli kuin olisi lasipölyssä pyöriskellyt. Lykkäsin paidan kaappiin ja kirosin katkerasti.
Nyt sit sen taas löysin, ja koska ei tarvinnut enää saumuroida, ompelin sen loppuun. Kanttasin satiinilla, kun muuten olisi tullut vähän ruma.
Enkä miä tietenkään siitä sittenkään tykkää. Son tuolla miun ihanassa kirppisblogissa tarjolla, en muista paljonko pistin hintaa.
Aika basic. Olis muuten ihan kiva, mutta harmaa. En tykkää harmaasta. Ja aina kun tuohon kankaaseen koskee, muistaa sen saumurointikokemuksen kammottavuuden. Hyi.
Tein topinkin, tuossa joskus ennen kuin muutettiin. Siitä tuli ihan kiva, ei vaan kuitenkaan sittenkään ollut ihan miun tyylinen. Son tehty kanssa jämäpaloista, kun minoon sitä mieltä, että kallista kangasta ei sinun pidä turhaan roskiin heittämän. Piti ihan kuvata päällä jotta saa oikeanlaisen käsityksen. Ja sitä varten piti tietty maalata.
Push-up-efektiin olen hyvin tyytyväinen, väriin en niinkään. Son toi beigekin aina ollut vähän yngh. Eihän sitä paljoa ole, mutta silti.
Ni tämmöistä miä. Tässä. Kaiken kesäkiireen keskellä. Nyt olis bolero tekeillä, toivottavasti valmistuu viikonlopuksi kun tahdon sen päälleni. Reissuun. Son punainen, ja minä pidän punaisesta.
Miulla oli ikävänmallinen satiinihame. Semmoinen pitkä mutta kapea. Ja tietty se oli takapuolesta ahdas. Eilen miä sit tuumasin, että miksikähän miulla ei ole semmoista kivaa pientä satiinimekkoa jonka kanssa kävisi korsetti. Kun nämä kaksi ajatusta yhdisteltiin, syntyi tämä.
Hyvin näyttää taas edustavalta lattialle aseteltuna. Vaan päällä son kivemman näköinen. Lisätään semmoonen kuva jossain vaiheessa, kunhan käydään eka vastavirralla (kaikki torstaina paikan päälle katsomaan BFDtä ja vaindustrya ja rain of acidia, miäki meen!) testaamassa kolttu.
Koska talvi on koko ajan tulossa, kudoin sukat. Ei semmosia pitempivartisia villasukkia ollut yksiäkään, ni arvelin semmooset tarviivani. Dropsilta otin pitsin, muilta osin oman jalan mukaan.
Se villatakkikin valmistui tuossa. Se jonka neuloin sillä samalla tylsällä pitsikuviolla. Vaan siitäpä tuli kiva. Ihan melkein yrittämättä.
Sitten muutin sen violetin rose mohairin huiviksi. Oman piän mukkaan kuvittelin tehneeni, jos joku tunnistaa mallin, ni parkaiskoon.
Ja koska lankavarasto on vieläkin ylitsepursuavan täysi, piti vähän täydentää.
Akryylia, sataprossaista, keskisen kaupasta. Vaan oli niin halpaa ja mukavan tuntuista että oli pakko ostaa. Huivihan näistäkin on tulossa. Saa nyt sit taas nähdä, mitä siitä tulee.
Taisin jo mainita, että löysin tampereen uffista satiinisen pussilakanan, jonka kelpuutin verhokankaaksi. Okei, kuulostaa ideana vähän arveluttavalta, mutta käytännössä toimi vallan mainiosti. Kangas oli riittävän leveä ja sitä oli riittävän paljon, eikä hintakaan (4,50) juuri hirvittänyt.
Ni tadaa!
Saa nukkua rauhassa kun on lohikäärmeet vartiossa. Huomasin tuossa illalla, että kun on pimeää, noista valkoisista kohdsta kuultaa valo läpi, ja sit ne näyttävät hehkuvan. Vänkää <3
Oon aika tyyttis miun verhoihin.
*click*